Ja niin siinä kävi, vaikka vannoin että en ota kolmatta koiraa kerrostaloon. Niin nyt se kuitenkin on tossa. Papu. The Bean. Bönan. No ei se ole minun koirani, ei. Vaan isännän ja tytön. Heidän yhteinen koiransa, josta minun ei tarvitse kantaa vastuuta. He halusivat pitää tyttöpennun, he olisivat omistajat ja heille lankeaisivat kaikki kustannukset kuluista ja vastuu koulutuksesta, ulkoilutuksesta, hoidosta jne. Bullshit. Kaikkea sitä ihminen yrittää muka uskotella itselleen. Kukahan sitä pentua ulkoiluttaa, ruokkii ja käytti rokotuksilla ja maksoi viulut? Jep jep. Kyllähän minä sen tiesin, että näin tässä käy.
Papu on tullut jäädäkseen.
Ihana Papu. Vilken härlig Böna.
